Tällä viikolla kaikki sitten pyörähti kunnolla käyntiin, kun vuoden 2008 kunnallisvaalien ehdokasasettelu päättyi. Listoilla ollaan!

Niin Ylen vaalikone kuin Nokian Uutisten toimittajakin ovat esittäneet kysymyksen miksi. Niin, miksi lähdin ehdokkaaksi?

Ehdolle lähteminen on kypsynyt mielessäni jo vuosien ajan. Minulla on kokemusta yhteisiin asioihin vaikuttamisesta niin opiskeluajoilta kuin sen jälkeenkin. Tärkeimmät luottamustoimeni opiskeluajoilta ovat Tamyn (Tampereen yliopiston ylioppilaskunta) edustajiston jäsen ja puheenjohtaja sekä Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOLin hallituksen jäsen. Näiden myötä pääsin mukaan monenmoisiin työryhmiin ja toimikuntiin, sekä kurkistamaan niin yliopiston hallintoa kuin Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n valtuustoakin. Huomasin, että asioihin voi vaikuttaa ja että oman sanan saa kuuluville, kunhan vain rohkeasti avaa suunsa!

Tällä hetkellä olen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Suoniemen paikallisyhdistyksen varapuheenjohtaja. Kesäkuussa pääsin edustamaan meidän yhdistystä koko liiton liittokokoukseen Lappeenrantaan. Siellähän tämä "vanha" yhdistysaktiivi innostui aivan kuin entinen sotaratsu torven törähdyksen kuullessaan... Hei, minähän osaan ja voin osallistua, ja ääneni kuului useampaankin kertaan, vaikka paikalla oli satoja kokousedustajia, joista suurin osa minua kokeneempia MLL:laisia. Eikä äänen kuuluminen johtunut yksin siitä, että minulla oli silloin kuuden kuukauden ikäinen kuopustyttöni mukana! =)

Näin sitten kesän aikana sinetöityi päätös lähteä mukaan. Ystäväni ja läheiseni tietävät, että neljän pienen lapsen aktiivisena äitinä minulla on paljon kiireitä. Olen jopa hieman pahoittanut mieltäni parista saamastani arviosta, ettei näin kiireisen ihmisen kannattaisi lähteä ollenkaan mukaan! Kuka sitten? Mielestäni vaikuttamaan pitää pyrkiä juuri niiden ihmisten, jotka kokevat, että heillä on jotain sanottavaa, joilla on rohkeutta puolustaa mielipiteitään sekä joilla on todellista halua osallistumiseen. Näitä kaikkia minulta löytyy!

KD:lla on nykyisessä nokialaisvaltuustossa yksi valtuutettu, ja hän on näissäkin vaaleissa ehdolla. Olisi aikamoinen temppu meikäläiseltä kotiäidin vaalibudjetilla (hah!) peitota hänet äänimäärässä tai kasvattaa koko KD:n pottia niin, että potentiaalisella kakkossijoituksellakin läpi mentäisiin, vai mitä? Epäileville haluaisinkin sanoa, että vaikka olen täysin vakavissani joka ikisen tähän blogiin (tulevaisuudessakin) kirjoittamani asian kanssa, niin silti minulla on mielestäni realistinen kuva siitä, kuinka mahdollista läpimenoni on. Ehdolla olen siis vakavissani, mutta en rypyllä otsin!

Toki olisin iloinen, jos Sinä joka koet minut sopivaksi ihmiseksi vaikuttamaan yhteisiin asioihin todella antaisin äänesi minulle! Jos saamani kannatus riittäisi läpimenoon, niin tottakai aloittaisin valtuustotyön vuodenvaihteessa ihan tosissani. Tämä tarkoittaisi jostain muusta tinkimistä, eli lähinnä harrastusten vähentämistä. Tärkeysjärjestykseni on minulle kristallinkirkas: perhe on ja pysyy ykkössijalla! Tälläkin hetkellä saan viettää kaikki päivät lasteni kanssa, kun taas osa illoista täyttyy työllä, harrastuksilla sekä ystvävien tapaamisella. Tietyt illat pyhitämme perheen kesken olemiseen, nyt ja tulevaisuudessa.