Ennenvanhaan saman katon alla eli useampi sukupolvi. En uskaltanut tähän kirjoittaa sulassa sovussa, sillä voihan olla ettei se sopu aina säilynyt. Jotain heillä kuitenkin oli, mitä nykyajan perheistä sopuisimmallakaan ei ole - toisensa, perhe- ja sukukeskeisyys, yhteisö ja toisista huolehtiminen.

Me olemme mieheni kanssa jo vuosia harrastaneet myytävien talojen katselua, itserakennettavan talon suunnittelua ja suuremmasta talosta haaveilua. Minä olen aina liittänyt tähän semmoisen mielikuvan, että tulevaisuudessa olisi täysin mahdollista, että kotonamme asuisi joko minun tai mieheni vanhempia. Mitä jos tulevaisuudessa kaikille vanhuksille ei löydy laitospaikkaa? Kun kerran en halua lapsiani laitokseen hoitoon, niin miksi sitten haluaisin vanhempani, lasteni isovanhemmat laitokseen?

Tälläkin hetkellä monet hoitavat vanhenevia tai sairaita vanhempiaan tai puolisoaan pienenpienellä omaishoitajan palkalla. Uskon, että tämä tulee tulevaisuudessa yleistymään, sillä suurten ikäluokkien vanhetessa on otettava kaikki voimavarat käyttöön. Enkä missään nimessä ajattele vanhustemme hoitamista rasitteena, vaan rikkautena!

Olen lähinnä lapsiani ajatellen kirjoitellut ylös sekä minun että mieheni puolen suvun "sukupuuta" sekä kuulemiani kertomuksia menneiltä ajoilta. Omista isovanhemmistani elää vielä 80-vuotias mummuni, ja miehen puolelta 95-vuotias mummi. Onnekseni he molemmat ovat vielä hyvävoimaisia ja ovat jaksaneet jutella kanssani omista kokemuksistaan. Pitkän elämän myötä heille on kertynyt oman persoonallisen luonteen lisäksi myös sitä tunnettua vanhan ihmisen viisautta, josta me nuoret saamme vain toivoa, että vuosien myötä saavutamme itse saman.

Päätöksenteossa on joskus turhan helppo sivuuttaa vanhukset, koska he eivät välttämättä ole voimakkaimmillaan taistelemaan omien etujensa puolesta. Jos lähinnä sydäntäni ovatkin lapsiperheiden asiat, niin eivät vanhusten asiatkaan kauas jää juuri yllämainitusta syystä. Joskus mielekäs vanhuus tarvitsee onnistuakseen yhteiskunnan tukea esimerkiksi juuri asumis- ja hoitojärjestelyissä, joskus taas oman perheen apu mahdollistaa esimerkiksi vanhukselle omassa kodissa asumisen. Kaupungin päättäjien ja virkamiesten tehtävänä on mielestäni tässäkin kysymyksessä taata valinnan vapaus, se että kuhunkin tilanteeseen voidaan räätälöidä sopivin ratkaisu.